Suunnistuskisoja kertyi kauden aikana yhteensä 22kpl + Jukolan viesti. Juoksukisoja kävin kipittämässä neljä kpl. Kokonaisstarttien määrä siis 27kpl ja siihen päälle sitten kovat harjoitukset vielä, niin alkaa olemaan riittävästi kovia kesäkaudelle. Ja nyt siitä sitten saa syksyllä maksaa, johon tuonnempana.
Kaikkien suunnistuskilpailujen sijoitusten keskiarvo on 9,5 ja kansallisten kisojen keskiarvo 4,3. Vuosi takaperin taisi kansallisten kisojen keskiarvo olla tuossa 9 kieppeillä. Ehdottomina onnistumisina pidän useimpia sprinttikisoja, joissa olin palkinnoilla 5 kertaa ja kaksi kisaa voitin. Ainoan pääsarjakilpailuni juoksin nimenomaan sprintissä Tampereella 13.9. Tuossa kisassa oli mukana Sprinttimaajoukkue ja maajoukkueen haastajaryhmää. Osallistujia ollen n.30 kpl. Kisaan lähdin lähinnä vertaamaan omaa vauhtiani huippuihin. Tulokset nähtyäni olin yllättynyt. 16. sija tuossa seurassa oli onnistuminen ja tein kisassa vielä muutaman pahan virheen. Toki mukana oli joitakin hylsyjä, mutta sprintissä onnistumiseen kuuluu isolta osalta hyväksytty suoritus.
SM-kisoissa olin mukana ainoastaan sprintissä Mikkelissä keväällä. Karsinnassa juoksin 16. sijalle ja pääsin mukaan A-finaaliin. Finaalissa olin 19. ja sijoitus on ihan tasollani. Ja tuota lähden ensi vuonna parantamaan. Aluemestaruuskisoissa olin sprintissä 3. ja keskimatkalla 4. Sprintin suoritus oli ala-arvoinen, jossa tein n.55s virheen. AM-mitali kuitenkin surkealla suorituksella. Keskimatkan AM-kisa Hämeenlinnassa olikin metsäkisoista ylivoimaisesti se kauden paras ja 4. sijaan olen todella tyytyväinen.
Jukolan viestin avausosuus oli itselleni paras jukola tähän mennessä. Joukkueemmehan lähti matkaan erinäisten sekoilujen takia matkaan 1602 numerolla eli koko letkan hänniltä. vaihtoon tulin 658 sijalla ja osuudella tein ohituksia aivan koko ajan. Ensi vuonna lähtönumeromme on taas viimeisiä, koska meidät hylättiin kahden viimeisen osuuden epäonnistuessa. Toivomuksena olisikin että lähivuosina pääsisin omalle osuudelle matkaan 500 sakissa ja pääsisin sieltä yrittämään sitä nousua seurallemme.
Vuokatin MM-kisaviikko ja Kainuun Rastiviikko oli kauden kohokohta. Reissussa olimme Raimo ja Matti Pusan kanssa. KRV:ssähän juostiin neljä osakilpailua ja ylimääräisenä Katinkulta Open Sprint, mikä juostiin MM-karsintaradoilla. KRV:n kaikki neljä osakilpailua meni ala-arvoisesti itselläni ja meinasin pilata koko viikon tulokseni heti ensimmäisenä päivänä jättämällä yhden rastin väliin. Huomasin virheeni kuitenkin viimeisellä rastilla ja lähdin takaisin metsään hakemaan puuttuvaa leimaa. Loppuviikko sujui samanlailla sekoillessa. Ainoa onnistunut suoritus oli juurikin tuo Open Sprint, jossa sain vauhdikkaan ja virheettömän sprinttiharjoituksen. MM-kisathan oli Suomen kannalta mitä hienoimmat ja omat surkeat suoritukset jäivätkin reissun aikana unholaan. Äänihuuletkin taisivat jäädä muutamaksi viikoksi jonnekkin Hiukan pesisstadionin ympäristöön.
Juoksutapahtumatkin sujuivat kohtuu kivasti tänä vuonna, vaikka niissä murheita olikin enemmän kuin kartta kädessä. Ensimmäisenä oli oman kylämme Noitien kymppi ja siellä rakas kisakumppanini Jani "pappa" Leinonen oli sivussa säästellen kipeää polveaan tulevalle kiekkokaudelle. Reittihän on Ruovesiläisille tuttu todella mäkinen ja raskas hieman yli kympin kierros. Viime vuonna Janin hiuksen hienosti voittaessa minut aikamme oli jossain 42.30 kieppeillä. Tänä vuonna sain lähteä heti alusta vetämään soolojuoksuna reittiä läpi kaatosateessa. Maaliin saavuin kellon näyttäessä 40.16, eli uusi reitin ennätys ja hyvä soolojuoksu. Ensi vuonna ei toivottavasti tarvitse yksin juosta ja saisi vetoapuja muistakin. Toinen kauteen mahtuva mainitsemisen arvoinen juoksu oli Varalan Maratonin puolikas. Mikä nyt on minulle aivan selkeä ylimatka. Olin kaavaillut juoksevani n. 1:25 loppuaikaan omaavaa vauhtia, ja 12km asti tuota vauhtia painelinkin kevyesti ja johdin kisaa 15km asti. Tuolloin kuitenkin edeltävänä viikonloppuna Rautia-rasteilla kiveen kaatumani turvonnut polvi alkoi ilmoitella viiltävällä kivulla itsestään. Kivun seurauksena askelta oli madallettava hiipiväksi, jonka seurauksena vauhti tippui huomattavasti. Lopussa kolme kaveria pääsi ohitseni ja olin lopulta neljäs. Osallistujia mukana oli 56. Mikä on jalkapuolelta ihan ok tulos. Aikakin oli puolikkaan oma ennätykseni 1:32.23. Aikaan en toki ole alkuunkaan tyytyväinen, koska tiedän olevani reilusti alle 1:30 puolikkaan kunnossa.
Tuosta Rautia-rastien kaatumisesta alkoikin kauden alamäki ja sen jälkeen ainoa onnistuminen tulikin juuri tuolla 13.9. pääsarjan sprintissä. 14.9 lauantaina osallistuin Tuusulassa tuplasprinttiin, jossa juostiin kaksi starttia saman päivän aikana. Ensimmäinen startti oli ensimmäinen hylsyni tälle kaudelle. Näin ollen yhteistuloskin oli hylätty. Kisassa ei tossu kyllä noussut ollenkaan kauden aikaisempien sprinttien mallilla. Päätin että nyt olisi aika levätä, jotta jäljellä oleva Mikon päivän sprintti, joka juostaan tänään ja Pirkan-Hölkkä menisivät mallikkaasti läpi.
Mutta puupää on puupää ja tein tyhmän ratkaisun lähtemällä 21.9. Toijalaan juoksemaan 10km maantiejuoksua. Tuolla alkuverkassa tuntui kaikki vielä olevan ok ja startista lähdin matkaan n. 3:45-3:50 km vauhtia ja huomasin heti ekan tonnin jälkeen että nyt tulee noutaja. Hiljensin vauhtia "hölkkä"vauhtiin ja loppumatkan tulin todella rauhallista lenkkeilyvauhtia. Maalissa tiesin että nyt ei ole kroppa kunnossa.
Kotona rupesin purkamaan sykemittarin tietoja läpi ja huomasin tulleeni hölkkäkympin 94% maksimisykkeistä. Maanantaina yhteys Lääkäri Petri Mäkiseen Terveystalolla, jolla kokemusta urheilijoista ja puimme Petrin kanssa tilanteen läpi. Eli sykkeet ei pysy alhaalla, leposyke normaalia korkeampi, verenpaine omaa normaalia korkeampi, mutta verikokeissa kaikki kunnossa. Ei tulehduksia yms. Diagnoosina siis kehon ylirasitustila eli ylikunto. Kaksi viikkoa on nyt levättävä totaalisesti ja seurattava verenpainetta sekä sykkeitä, Kroppa lähtee käymään ylikerroksilla pienestäkin rasituksesta. Kaksi viimeistä kisaa siis jää väliin.
Tämän jälkeen edessä onkin 24.10. Sappileikkaus, missä pääseekin eroon tuosta viime kevään härdellin aiheuttajasta. Jännä nähdä mitä sieltä löytyy. Jotain ylimääräistä sakkaa siellä kuulemma on. Sitten nähdään.
Tämmöinen oli siis kauteni 2013. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut kausi. Ja kun ottaa huomioon tuon ensimmäisen Blogitekstini, niin kaikki voisi olla todella paljon paskemminkin. Kauteni päättyi siis ylikuntoon ja tästä otetaan opiksi ensi kaudella ja kisamääräni tippuu varmasti. Jatkossa panostan vielä enemmän Sprinttisuunnistukseen ja jätän varsinkin pitkiä matkoja vähemmälle. Juoksukisat ja matkat pidän vielä auki. Nyt siis lepäillään ja koitetaan saada krempat kuntoon. Siitä kohti uutta PK-kautta ja aletaan tekeen uutta pohjaa pitkillä hitailla. Juoksukoulu saa myös varmasti jatkoa sekä yhteislenkkejä koitan järkkäillä talvelle, sekä jotain uutta kivaa. Blogiakin koitan taas aika-ajoin päivitellä, kun nuo kisakiireet on hellittänyt.
Ruovesi 29.9.2013 Mikael
